Mistä kaikki sai alkunsa

Aikoinaan työkavereiden kanssa tuli puheeksi että olisi kiva päästä johonki kalaan. No Youtubeen ilmesty Urpoerämiesten video Kaldoaivista. Eihän me untuvikot oltu edes kuultu että vastaavia kalapaikkoja olisi edes olemassa. No muutaman työkaverin kanssa lyötiin viisaat päät yhteen ja alettiin suunnittelemaan viikon kalareissua Kaldoaivin erämaahan. Eihän meidän porukalla oikein varusteitakaan matkalle ollu joten ei muuta kuin varustelistan tekoon ja kauppaan. Lista oli todella pitkä ja kallis. Oikeastaan lähettiin aivan nollista ja rahaa paloi kunnolla, mutta saatiin kamat kasaan. 

Kalalupia selvittäessä ihmettelimme että lupia myytiin noin 15 lupaa per päivä, arvelimme että kalapaikat ovat sen verran hyviä ettei sinne myydä sen enempää. Myös kauhistusta herätti kun joki oli pätkitty osiin ja jokaiselle osalle oli oma lupa. Piti alkaa aikatauluttaa reittiä jotta tiedettiin mitkä luvat pitää ostaa millekkin päivälle. Lopulta lupiin meni yli 100e, no rahaa se vain oli ja jos sillä sai upeita kokemuksia kalojen kanssa nii pitihän se maksaa ajattelimme.

 Aluksi reissareita oli lähdössä minä ja toinen työkaveri, noin paria viikkoa ennen lähtöä saatiin vielä yks matkaaja lisää mukaan. No sen verran oli jo silloin gramman viilausta että olin ostanut 2hengen teltan. Eli reissu näytti paperilla jo todella hyvältä :)

Matkaan lähdettiin Oulusta, viimeiset varusteet käytiin hakemassa Kittilästä toisen matkustajan kotopuolesta. Matka jatkui Sevettijärvelle ja siitä Jänispään lähellä olevalle levikkeelle.

 Nousimme ulos autosta ja aloimme naureskelemaan kun näimme Jänispään. Suunnittelussa emme olleet huomioineet kuinka korkea ja jyrkkä Jänispää on. Olimme katsoneet vain että sen läpi menee polku josta nopeasti pääsee kalapaikoille. Nyt pitää muistaa että minulla ja toisella matkustajalla oli ihan uudet kamat kannossa rinkkaa myöten. Hiki ja kirosanat lentelivät kun kipusimme Jänispään huipulle. Rinkat aivan yli pakattuna pääsimme kuitenkin ensimmäiseen leiriimme Kontinpaistaman laavulle. Paikalla oli myös muutama muukin kalastaja. Ihmettelimme ja jopa nauroimme muiden kalastajien älyttömän pitkille lohiperhovehkeille, kun meillä oli mukana pelkästään 2m light vavat ja 2000 luokan kelat. No sekin selvisi kun käveli rantaan katsomaan virtaavaa vettä. 

Kalaluvat tuli voimaan ja ei muuta ku vieheet virppaan kiinni ja rantaan. No muutama heitto ja todettiin ettei tämä joki ole meidän paikka meidän vehkeillä. Vavat taipui kun kelattiin vieheitä virtaavassa vedessä sen verran että jos siihen olis vielä kala iskenyt nii vavat olis olleet entiset joten ensimmäinen ilta meni sitten vieressä olleella pienellä lammella josta nousi muutama pieni ahven. 

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Opukasjärveä ja sen rannalla olevaa autiotupaa. Jalat oli vielä kipeinä Jänispään ylityksestä. Matka tuntui raskaalta mutta saavuimme autiotuvalle. Laitoimme leirin pystyyn autiotuvan pihaan. Tovi siinä ihmeteltiin maisemia ja lähdimme kalaan Opukasjärven rannalle. Siinä ilta kalastettiin ja ajantaju hävisi. Kaloja ei tullut kuten Urpoerämiehillä eipä tietenkään. Sentään toinen työkaveri sai alamittaisen taimenen ja toinen työkaveri sai pienen Harjuksen. Illan kohokohta iski minulle kun sain mitat täyttävän harjuksen. Kyllä olin hymy korvissa kun kalan sain ylös. Nuotio tulille ja kalan perkkuu järven rannalla, ai että. Siinä yöllä kun paistelimme harjusta ja nautimme muutamat "kaato" ryypyt, unohtu jalkojen kivut,rakot sekä stressi.  Siinä nuotion loimussa mietittiin mitä reissu tuo vielä tullessaan, mitä Kaldoaivilla on vielä annettavaa meille.

Ekaa kertaa elämässä nukuttiin yö autio tuvassa. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa seuraavana aamuna matkaa Iisakkijärvelle mutta ekojen päivien tallustaminen, jalkakivut ja rakot saivat mielen muuttumaan ja jäimme toiseksi päivää vielä Opukasjärvelle. Oikeastaan koko päivä meni kalastaessa Opukasjärven ympäristöä. Kaloja ei näkynyt meidän virppojen päissä. 

Torstai aamuna lähdimme jatkamaan matkaa Iisakkijärvelle. Reitti oli huomattavasti helpompi kulkuista kuin alkupään reitti ja tuntui kuin olisi juossut uudelle järvelle. Iisakkijärvellä alettiin tekemään ruokaa ja totutusti haettii ruokavesi järvestä niin kuin koko reissun ajan oltiin tehty. Noh ei olis kannattanu, vesi maistui todella hirveältä. Käytimme lopulta juomavettä jonka olimme ottanut edellisestä virtaavasta vedestä. Saimme syötyä hyvin ja oli pesun aika. Eka työkaveri hilpasi järveen pesulle ja upposi pohjaan kiinni. Työkaveri sai juuri ja juuri kaivettua kenkänsä mudasta, toinen työkaveri hilpasi järveen ja upposi kans mutaan, hän sai kaivettua toisen taukokengistä ylös. Minä hilpasin viimisenä ja toden totta järven pohja oli aivan mutaa kuin jotain juoksu hiekkaa. Sinne upposi myös minun kengät. No sisulla aloin kaivella kenkiä ylös, ensiksi sain kaivettua toisen oman kenkäni, sitten ylös nousi kaverin kenkä, sitten sain jalalla tuntuman kengästä ja aloin kaivamaan, sieltähän nousi kenkä joka ei ollut kenenkään meistä, joku muukin oli joutunut Iisakkijärven uhriksi. Lopulta tovin kaivelun jälkeen kaikki kengät ja yksi ylimääränenkin oli kaivettu ylös ja poistuin järvestä voittajana. 

Nyt kun oli syöty maha täyteen ja peseydytty oltiin valmiita lähtemään kalastamaan. Kalastimme Iisakkijärven hienoissa maisemissa. Yks hauki vei vieheen, mitään mainitsemisen arvoisia kaloja ei tullut. Yöllä kun olimme palaamassa tuvalle näimme ison hauen rannassa jota tovi koitettiin narrata, hauki toki lähti seuraamaan vieheitä muttei vieheet kelvanneet suupalaksi hänelle. Joten kalaisa päivä ei ollut tämäkään päivä. 

Perjantaina lähdimme kävelemään takaisin kohti Opukasjärveä. Matka taittui taas nopeasti. Tuvalla aloimme lukea vieraskirjaa josta selvisi että Urpoerämiehet olivat vierailleet tuvalla edellis päivänä. Muutamia retkeilijöitä kulki tuvan ohi ja muutama jäi tuvalle yöksi, aloimme jo miettimään että joudutaanko tässä telttaan yöksi. Pystytimme varalta teltan kun tiesimme että jos porukkaa vielä tulee niin ensimmäisenä tuvalle tulleiden pitää luovuttaa paikat. Aloimme nukkumaan, kunnes yöllä heräsimme kun kaksi vanhempaa miestä saapuivat tuvalle puuskuttaen. Kertoivat että olivat jossain vaiheessa eksyneet pimeässä kun olivat lähteneet palaamaan autolle päin ja siksi olivat kävelleet yli 20km matkan. Miehet söivät iltapalan ja alkoivat kans nukkumaan. 

Lauantai valkeni ja piti lähteä tallustamaan autoa kohti. Puolessa välissä matkaa autolle mietimme että jäädäänkö yöksi Kontinpaistama laavulle vai painetaanko samoilla tulilla autolle asti. Hetken keräilimme itseämme ja tarkistettiin taisteluhaavoja sekä minä paikkasin rakot. Tulimme yhdissä tuumin siihen päätökseen että painetaan suoraan autolle ja ajetaan Inarin hotelliin. Kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti Jänispäätä. Jalat huusi apua, kirosanat lensivät, hiki valui, kantapäät vuoti verta, mutta niin vain Jänispään huipulle kivuttiin. Huipulla keräiltiin voimia ja ihasteltiin tovi maisemia. 

Autolle päästiin, ajamisesta ei meinnannut tulla mitään ku jalat oli niin tukossa. Inarin hotellilta saatiin huone, vaan olihan se ihanaa päästä suihkuun. Pesujen jälkeen käytiin pikaiseen kaupassa hakemassa huoneeseen muutama olut ja vähän herkkuja. Tämän jälkeen painelimme ravintolaan syömään. Ai että miltä se kylmä huurteinen maistui. Ensimmäinen huurteinen meni todella nopeaa alas. Ja ai että miltä ruoka maistui. Kyllä kannatti painella suoraa autolle. Kun ruoka ja juomat saatiin syötyä ja juotua painelimme huoneeseen. Siinä pehmeällä sängyllä juotiin vielä muuan olut, muisteltiin ja naurettiin reissulle. Uni tuli todella nopeaa. 

Sunnuntaina aamusta kävimme vielä hotellin aamiaisella ennen kotiin lähtöä, kuinka luksusta. Ajoimme Kittilään pudottamaan kaverin lainaamat varusteet takas. Jossa kuulimme yhdestä porukasta joka oli lentänyt johonkin järville/joille josta oli tullut kalaa oikein kunnolla. Paluu matka menikin sitten googletteluksi paljon tämmöiset lennot maksaa. Yhdessä tuumin päätimme että seuraava reissu tulisi olemaan lentäen johonkin kalaisille paikoille :)  Tätä seuraavaa reissua ei sitten koskaan tullut, porukka sai yt-neuvotteluissa kenkää ja porukka levisi ympäri Suomea.

GPS kun löi kiinni tietokoneeseen oli yllätys suuri. Matkaa kaikkinensa oli tullut yli 70km

Näin jälkeenpäin muistelee reissua lämmöllä. Vaikkakaan reissu ei kalaisa ollut niin maisemat oli todella upeat. Kaldoaiviin voisi lähteä uudelleenkin tosin ”pienillä” reitti muutoksilla. Pitää vielä kiittää Urpoja ekasta hienosta Kaldoaivin videosta. Jos sitä en olisi nähnyt tuskin reissua olisi koskaan tullut.

Ja kiitos kanssa matkaajille.